Ojaniemi 24.7.2019
Kertoja ja kuvaaja: Pertti Välimaa
Vuoden 2019 Merenkurkun Rastipäivien ensimmäinen osakilpailu järjestetään Ojaniemen ja Hyyriän kylien alueella Vaasan Vähässäkyrössä. Kilpailukeskuksena toimii Linnan kallioille louhittu murskaamoalue, joka nykyisin tunnetaan nimellä Ojaniemen Murski.
Merenpinta on huuhtonut näitä alueita noin 2000 vuotta sitten, jolloin vain muutamia saaria ja karikoita on ollut näkyvissä. Maa on jatkanut kohoamistaan jääkauden jälkeen ja Kyrönjoki on aikojen kuluessa hakeutunut nykyiseen uomaansa. Jokeen yhtyvä pienempi Haarajoki on muodostanut alueesta eräänlaisen niemen, jonka asutus on Kyrön pitäjän historiankirjoissa nimetty Ojaniemen kyläksi.
Ojaniemi on itse asiassa Pohjanmaan vanhimpia tunnettuja kyliä. Ensimmäiset säilyneet dokumentit ovat aina 1200-luvulta saakka, jolloin Suomen asutus levisi vähän kerrallaan kohti länttä. Asutus sijoittuu, kuten jo satoja vuosia sitten, pääosin Kyrönjoen varteen sekä lähistöllä olevaan mäkikylään.
Tasaisten peltojen leimaamasta kylästä löytyy muutama korkeampikin kohta, joista yksi on oikein vuoreksikin nimetty, pelottavan kivikkoinen ja läpipääsemätön Kaurisvuori, lähes 35 metriä merenpinnasta! Lähes yhtä korkeita paikkoja alueella ovat Keltamäki ja kilpailussa kartan kanssa metsään meneville tutuksi tulevat Linnan kalliot sekä Palaneitten kalliot.
Jääkauden muokkaama maasto on paikoin hyvinkin kivikkoista, mutta toisin paikoin peruskallio on hioutunut sileäksi silokallioksi. Maastosta löytyy myös lukuisa määrä muinaisia hautaröykkiöitä. Nämä hautaröykkiöt ajoittautuvat noin 100–800-luvuille, osa on peräisin vielä 1000-luvultakin.
Jos kilpailun tuoksinnassa törmäät keskellä metsää siistiin kiviaitaan, kannattaa kohta laittaa muistiin ja käydä myöhemminkin ihastelemassa muinaisten esi-isiemme aikaansaannoksia. Tarkoitusta tälle kiviaidalle voi vain arvailla ja kuvitella.
Kylän läpi jokivartta seuraileva vanha maantie kuuluu valtakunnallisesti maisemateiden joukkoon ja koko maisema on virallisestikin osa eteläpohjalaista kulttuuri- ja kansallismaisemaa. Kyrönjoen ylittävä Ojaniemen silta on ollut merkittävässä roolissa entisaikojen kulkureittinä. Vaasasta pohjoiseen virallisesti 1618 linjattu postireitti eli Rantatie kulki Ojaniemen kautta. Kyrönjoen yli kuljettiin aluksi lautalla ja myöhemmin rakennettiin erilaisia puusiltaversioita. Vuoden 1853 jäidenlähdön aiheuttamien tuhojen jälkeen sillan arkut rakennettiin järeistä graniittikivistä, joiden päälle nykyinen vuonna 1984 peruskorjattu silta on rakennettu.
Ojanimen kylä on perinteistä vähäkyröläistä pläkkyrialuetta. Pläkkyri on ohuesta tinatusta metallipeltistä eli pläkkipellistä erilaisia käyttötavaroita valmistava käsityöläisammatin harjoittaja. Pläkkitöitä on kylässä ainoinaan tehty lähes joka talossa. Osa ammatikseen, osa lisätöinä maanviljelyksen ohella.
Lähialueella kun ei ollut sen aikaisten teiden kunnossapitoon soveltuvaa hiekkakuoppaa, käytettiin teiden kuoppien ja routavaurioiden korjaamiseen pläkkitöistä ylimääräisiksi jääneitä hukkapaloja. Välillä tiet kimaltelivat kuin hopea ja muodostui sanonta, että Ojaniemellä tietkin on tehty hopeasta. Ojaniemen mäkikylällä kulkeva Läkkitie yhdistää Ojanniementien ja Hyyriäntien, nimi tälle tielle on annettu sattuneesta syystä.
Tarinoita ja kertomuksia kylästämme löytyy vaikka millä mitalla. Suosittelen vahvasti tutustumaan kylän historiaan esimerkiksi Ojaniemen historiapiirin kustantaman ”Tullitupa oli piäni korkia rati” -teoksen kautta (ISBN 978-952-92-5329-6). Tämäkin pieni tiivistelmä Ojaniemen kylän historiasta on koottu tästä teoksesta.
Tervetuloa tutustumaan kauniiseen Pohjalaiseen kyläämme!
]]>