Osakilpailu 1 – Vöyri 21.7.2021
Kertoja: Rasmus Tunis
Kääntäjä: Anders Vestergård ja Henry Byskata
Vöyrin hiihtokeskuksen ympäristö on historiallisesti keskeinen paikka vöyriläisille. Korkeuden ansiosta tätä on käytetty sekä herättämään huomiota että näköpiirin avartamiseen.
Mäellä jolla hyppyri seisoo sytytettiin 1500-luvulla merkkituli – osana tuliketjua joka rahvaalle oli merkki siitä että taloista piti lähteä: Sota oli ovella. Siihen aikaan puhuttiin Varamäestä, eli vartiomäestä. Myöhemmän nimen Dansanhällona (”Tanssikalliot”) perusteella täällä on myös tanssittu.
Vuonna 1918 Rökiö biblioteksförening piti ulkoilmakokouksen mäellä, ja avara näköala saattoi auttaa kylän kirjastoyhdistyksen ennätysmäiseen keräystulokseen: 1000 markalla voitiin tämän jälkeen hankkia kirjoja.
1930-luvun alussa suojeluskunta rakensi ensimmäisen hyppyrimäen. Vuonna 1941 J.J. Huldén kiipesi mäelle ja kirjoitti kirjassaan Österbottnisk lustresa (”Pohjalainen huvimatka”, vapaasti käännettynä ruotsista):
Ennen kun jatkoivat matkaa, he nousivat urheiluseuran hyppyrimäelle, Baggbergetille, katsomaan Suur-Vöyriä lintuperspektiivistä. Simon jatkoi:
– Tässä näet Vöyrin vauraudella siunatun tasangon. Ei loputon ja vivahteeton kuten Etelä-Pohjanmaan, vaan hyvin leikattu, massiivisten mäkien vankassa kehyksessä, kauniisti jaettuna sopivan isoihin kyläyhteisöihin, joiden asutuskuvaa reunustavat pellot, niityt ja metsiköt.
Hyppyrimäki joka nousee tämänkertaisten Merenkurkun Rastipäivien kilpailukeskuksessa on järjestyksessä kolmas ja rakennettiin 1976. Hyppyrin ympärillä on kasvanut monien muiden lajien areenoja. Näin suunnistajien areena on muuttunut – ja sen mukaan karttakin.
