header

Uutiset 2021

Merenkurkun rastipäivät 2021: tulokset ja kysely

kirjoittaja

Kiitos kaikille osallistujille, talkoolaisille ja yhteistyökumppaneille hyvin sujuneista kisoista!

Tulokset

Kuninkaan Sormuksien voittajat 2021 – Anu Tuomisto (Norges Teknisk-naturvitenskapelige Universitets Idrettsforening) ja Samu Heiska (Turun Metsänkävijät). Kuva: Maritta Nurmi

H21A palkintosijat:

Viimeisenä päivänä miesten pääsarjan kisassa Samu Heiska (TuMe) lähti selkeässä johdossa maastoon ja varmalla suorittamisella piti kärkipaikan maaliin asti. Toisena metsään lähtenyt Toni Saari (PR) teki heti ensimmäiselle rastille parin minuutin pummin ja menetti siten melkein kokonaan edellisinä päivinä keräämänsä eron takana lähteneeseen kolmen suunnistajan ryppääseen: Jaakko Istolahti (KangSK), Ari-Pekka Joensuu (PR) ja Jonas Jern (PR). Kukaan heistä kolmesta ei kuitenkaan päässyt ohi, vaan lopulta hyvän suunnituksen kolmantena päivän tehnyt Mikko Patana (HiKi) nousi niukasti ohi toiseksi.

SijoitusNimiSeuraOsakilpailu 1
aika (sijoitus)		Osakilpailu 2Osakilpailu 3Yhteisaika
1.Samu HeiskaTuMe40:53 (1.)43:48 (13.)44:28 (4.)2:09:09
2.Mikko PatanaHiKi50:34 (7.)41:17 (6.)44:14 (3.)2:16:05
3.Toni SaariPR48:16 (2.)39:57 (4.)47:54 (15.)2:16:07
4.Ari-Pekka JoensuuPR51:19 (9.)39:22 (2.)45:36 (9.)2:16:17
5.Otto GripenbergBrahe48:52 (5.)42:44 (10.)45:16 (6.)2:16:52
6.Jere SipponenPR48:44 (4.)42:37 (9.)45:33 (8.)2:16:54
Kuvaaja: Maritta Nurmi

D21A Palkintosijat

Naisten sarjassa 2 minuutin etumatkalla lähteneellä Jenny Patanalla (HiKi) sujui alkuosa radasta hyvin, mutta rastille 12. tuli hänelle paha 5 minuutin pummi ja toisena lähtenyt Anu Tuomisto (NTNUI) pääsi ohi. Anulla tuli kuitenkin toiseksi viimeiselle rastille kahden minuutin pummi, kun taas Jenny nakutti tuon oman pumminsa jälkeen joka rastille kärkiajan. Lopulta eroa jäi vain 10s ja Anu vei voiton. Kolmantena matkaan lähtenyt Anna Närhi (LS-37) piti varmalla suunnistuksella sijansa. Nelossijasta nähtiin tiukka loppusuoran kamppailu kahden Rastikarhun Suvi Simonsénin ja Tuija Kuuselan välillä. Maalituomarin tuomio oli, että Suvi ylitti ensimmäisenä maalilinjan ja Tuijalle päivän nopein aika toi siis 5. sijan. Myös kuudes sija ratkesi vasta viimeisellä rastivälillä Olivia Hahnin (OK77) voittaessa Vaasan Suunnistajien Satu Tuomiston ja Emma Stenbackan kolmella ja kuudella sekunnilla.

SijoitusNimiSeuraOsakilpailu 1
aika (sijoitus)		Osakilpailu 2Osakilpailu 3Yhteisaika
1.Anu TuomistoNTNUI36:56 (2.)32:14 (3.)40:22 (2.)1:49:32
2.Jenny PatanaHiKi36:09 (1.)30:47 (1.)42:41 (5.)1:49:37
3.Anna NärhiLS-3738:57 (4.)33:15 (5.)40:27 (3.)1:52:39
4.Suvi SimonsénRasKa39:49 (6.)34:07 (7.)40:30 (4.)1:54:26
5.Tuija KuuselaRasKa41:50 (10.)32:44 (4.)39:53 (1.)1:54:27
6.Olivia HahnOK7741:00 (8.)33:31 (6.)42:59 (7.)1:57:30
Kuvaaja: Maritta Nurmi

Tervetuloa ensi vuonna uudestaan!

IF Femman, Malax IF & Vaasan Suunnistajat

Vöyrin maamerkki ja tähystyspaikka

kirjoittaja

Osakilpailu 1 – Vöyri 21.7.2021
Kertoja: Rasmus Tunis
Kääntäjä: Anders Vestergård ja Henry Byskata

Vöyrin hiihtokeskuksen ympäristö on historiallisesti keskeinen paikka vöyriläisille. Korkeuden ansiosta tätä on käytetty sekä herättämään huomiota että näköpiirin avartamiseen.

Mäellä jolla hyppyri seisoo sytytettiin 1500-luvulla merkkituli – osana tuliketjua joka rahvaalle oli merkki siitä että taloista piti lähteä: Sota oli ovella. Siihen aikaan puhuttiin Varamäestä, eli vartiomäestä. Myöhemmän nimen Dansanhällona (”Tanssikalliot”) perusteella täällä on myös tanssittu.

Vuonna 1918 Rökiö biblioteksförening piti ulkoilmakokouksen mäellä, ja avara näköala saattoi auttaa kylän kirjastoyhdistyksen ennätysmäiseen keräystulokseen: 1000 markalla voitiin tämän jälkeen hankkia kirjoja.

1930-luvun alussa suojeluskunta rakensi ensimmäisen hyppyrimäen. Vuonna 1941 J.J. Huldén kiipesi mäelle ja kirjoitti kirjassaan Österbottnisk lustresa (”Pohjalainen huvimatka”, vapaasti käännettynä ruotsista):

Ennen kun jatkoivat matkaa, he nousivat urheiluseuran hyppyrimäelle, Baggbergetille, katsomaan Suur-Vöyriä lintuperspektiivistä. Simon jatkoi:

– Tässä näet Vöyrin vauraudella siunatun tasangon. Ei loputon ja vivahteeton kuten Etelä-Pohjanmaan, vaan hyvin leikattu, massiivisten mäkien vankassa kehyksessä, kauniisti jaettuna sopivan isoihin kyläyhteisöihin, joiden asutuskuvaa reunustavat pellot, niityt ja metsiköt.

Näköala Vöyrin hyppyrimäeltä. Kuva otettu ensimmäisestä, 1930-luvulla rakennetusta mäestä. Kuvaaja Erik Hägglund toimi Vöyrillä vuosina 1920–1960 ja kuva löytyy Svenska Litteratursällskapet i Finlandin arkistoista.

Hyppyrimäki joka nousee tämänkertaisten Merenkurkun Rastipäivien kilpailukeskuksessa on järjestyksessä kolmas ja rakennettiin 1976. Hyppyrin ympärillä on kasvanut monien muiden lajien areenoja. Näin suunnistajien areena on muuttunut – ja sen mukaan karttakin.

Ensimmäinen suunnistuskartta jolla Bengt Tunis suunnisti. Nykyään tämä alue on jaettu kahdelle kartalle: Norrvalla sekä hiihtokeskus.

Merenkurkun Rastipäivillä 50 vuotta sitten

kirjoittaja

Seikkaillen Kärklaxissa ja Lotlaxissa 1971

Muistatko ensimmäiset Merenkurkun Rastipäivät 23.–25.7.1971? Onko sinulla kartat tallella?  Ne löytyivät ainakin Stefan Lillandtilta. Tiukkalainen suunnistusintoilija, kartantekijä, ratamestari ja kirjoittaja oli 12 vuoden ja seitsemän kuukauden ikäinen kun ensimmäiset kolmipäiväiset kilpailut ratkottiin. Tässä ovat hänen muistonsa – ja 50 vuotta vanhat kartat.

Hei!

Tässä tulevat karttani H14-ratoineen ensimmäisiltä Merenkurkun Rastipäiviltä Vöyrin metsissä. Kilpailumaastot olivat lähellä toisiaan, Lotlaxissa ja Kärklaxissa valtatie 8:n eteläpuolella (jossa SM-kisat ratkottiin 1983).
En muista että olisi satanut. Sen sijaan saattoi olla lämmintä, mistä en siihen aikaan kärsinyt. 

Päällimmäinen muistoni avauskisoista on, että meitä oli neljä junioria Tjöck IK:sta samassa teltassa ja autossa, jonka ratissa oli vanhin meistä, 18-vuotias veljeni Leif. Yövyttiin todennäköisesti Kärklaxin nuorisoseuratalon vieressä, ja siellä oli tanssit yhtenä iltana. Olimme jo kauan sitten menneet nukkumaan, kun jotain kaatui telttamme päälle ja luulin että se meni rikki. Leif ei edes pelästynyt, mutta minulle tämä oli ensikosketus alkoholiin – joku oli humalassa kompastunut. Nuorempi veljeni Harry oli myös mukana – ja Carl-Erik Norrbutts, joka voitti viimeisen kilpailun H14-sarjassa. 

Minulle Merenkurkun Rastipäivistä tuli Ruotsin viisipäiväisten, O-ringenin korvike. Kuusi vuotta vanhempi veljeni Leif osallistui sinä vuonna jo toista tai kolmatta kertaa O-ringeniin. Minä olin täysillä mukana Merenkurkun yhteiskisassa 1972–75. Vuonna 1974 en voittanut. Muuten taisi mennä hyvin. Kesällä 1976 minulle riitti kaksi osakilpailua – ja voitin Sulvalla makuupussin, jota käytin vuosikymmeniä. Yövyin kuitenkin yleensä maakunnan ulkopuolella Rastipäivien aikana. 1990-luvulla seurasin kisoja enimmäkseen sanomalehtimiehenä. 2000-luvulla olen kilpaillut muutaman kerran, vaihtelevalla menestyksellä. Täytyy myöntää, etten vieläkään pidä häviämisestä. 
Ystävällisin terveisin 
Stefan Lillandt
Tweet
23.7.1971, Lotlax

23.7.1971, Lotlax

24.7.1971, Kärklax

24.7.1971, Kärklax

25.7.1971, Lotlax

25.7.1971, Lotlax

Stefan Lillandt 1986, jolloin hän kuului IF Femmanin eliittiryhmään.

Stefan Lillandt 1986, jolloin hän kuului IF Femmanin eliittiryhmään.

Mitä sinä muistat Merenkurkun Rastipäivien 50-vuotiselta taipaleelta? Onko sinulla karttoja – ja reitinvalintoja – jaettavaksi?  Ota yhteyttä: info@kvarkentrio.fi – niin tarjoamme juotavaa ja purtavaa juhlakisoissa