Kvarkentrio

Malax IF:n ja Vaasan Suunnistajat ry:n vastaavat 51. Merenkurkun rastipäivien järjestämisestä.
Tänä vuonna tämä kolmen suunnistuskilpailun kokonaisuus tarjoaa suunnistustehtäviä Maailman perintöalueen
kupeessa kahdesta kilpailukeskuksesta, Maalahden Åminnessä ja Vaasan Långskärissä. Kilpailut järjestetään ilta-aikaan, jolloin päivisin on mahdollista tutustua paikallisiin nähtävyyksiin. Sää tarjoaa ennusteiden mukaan aurinkoiset ja lämpimät olosuhteet.

Osallistujia tämän vuoden Merenkurkun rastipäiville on ilmoittautunut yhteensä 424 suunnistajaa, maantieteellisesti
Tornion ja Helsingin väliltä ja muutama ulkomailtakin mm. Ruotsista ja Japanista. Osallistujien ikäjakauma on 4-
vuotiaasta 86-vuotiaaseen, eniten osallistuja on nuorten- ja pääsarjoissa. Osallistujamäärä tulee vielä nousemaan tästä reilusti päivittäin, sillä tarjolla on jokaisen osakilpailun yhteydessä eritaitotasoisia ja -pituisia kuntoratoja, joihin ilmoittaudutaan paikan päällä. Kuntoradoilla pääsee suunnistamaansamoihin suunnistusmaastoihin kuin kilpailijat ja oman lähtöajan saa valita tietyn aikajanan sisältä.

Kaikki MRP:lle osallistuvat suunnistajat palkitaan päivittäin maaliin tullessa paikallisilla herkuilla ja kilpasarjoissa
palkitaan vielä erikseen yhteistulosten perusteella kolmannen osakilpailun jälkeen.

Kolmantena kilpailuiltana nuorten ja yleisten sarjoissa on takaa-ajolähtö, johon lähtöjärjestys määräytyy kahden
ensimmäisen kilpailun tulosten mukaan. Näin sarjoissa H/D21, H/D20, H/D18 ja H/D16 kolmantena iltana ensin
maaliin tullut voittaa. Osalla on myös gps-seuranta, jolloin yleisöllä riittää niin kotona kuin paikan päällä seurattavaa
kilpailun aikana.

Naisten yleisen sarjan kuninkaan sormusten herruustaistelu käytäneen SK Pohjantähden Kirsi Nurmen ja Hiidenkiertäjien Jenny Patanan välillä. Molemmat edustavat Pohjanmaan ulkopuolisia seuroja, mutta asuvat alueella.
Molemmat ovat kokeneita edustusurheilijoita, jotka tekevät taattua tulosta. Kirsillä on yksi kiinnitys sormuksessa
edellisvuosilta. Heitä tulevat haastamaan ainakin IF Femmanin Julia Järveläinen ja nuori tulija OK77:n Olivia Hahn. Julia on kunnostautunut enemmän sprinteissä, mutta jalka nousee ja rastit löytyvät sujuvasti myös maastossa. Tänä vuonna 18-vuotta täyttävä sulvalainen Olivia Hahn haastaa taidoillaan kokeneemmat suunnistajat ennakkoluulottomasti.

Miesten yleisen sarjan voitosta ja näin ollen kuninkaan sormuksen herruudesta vuoden 2022 osalta tullee taistelu IF Brahen Fredric Portinin, Rasti-Jussien Mikko Patanan, Helsingin Suunnistajien Miika Suomisen ja IF Brahen Emil Janssonin välillä. Heistä Portinilla ja Patanalla on jo kiinnityksiä sormukseen aikaisemmilta vuosilta. Portin haastaa edelleen kilpakumppaneitaan, vaikka ei enää satsaakaan täysillä. Mikko Patana rummuttaa kovalla kuntopohjallaan, kun rastit löytyvät sujuvasti. Samoin Miika Suominen haastaa muut kunnollaan ja sujuvalla suunnistuksellaan. Emil Jansson on nuoresta iästään huolimatta rynnimässä ennakkoluulottomasti miesten kärkeen. Mielenkiintoista nähdä kuka siis vie Kuninkaan sormuksen herruuden tänä vuonna.

Tiukkoja taisteluja tultanee käymään myös muissa sarjoissa rastipäivien voitosta. Merenkurkun rastipäivät tarjoavat sopivasti haastetta ennen syyskauden arvokisarupeamaa. Lainaten erään kokeneen suunnistajan sanoja; ”Ken osaa suunnistaa Merenkurkun alueella, osaa missä vaan.”

Tervetuloa nauttimaan suunnistuksesta rannikon maastoissa!

Malax IF & Vaasan Suunnistajat ry

Osakilpailu 3: Långskäret, Vaasa 22.7.2022

Kertoja: Håkan Jäntti
Kääntäjä: Henry Byskata

Långskäret – nykyään osa Vaasan kaupunkia – on aikoinaan ollut veden saartamana. Nyt siellä johtaa soratie aina hyvään kalasatamaan asti. Satama on tärkeä Sundomin kalataloudelle. Se on sitä paitsi Vaasan ainoa kalasatama.
Kalasatama rakennettiin valtiovaroin 1970-luvun puolessavälissä. Nykyään 15–20 kalastajaa käyttää tätä satamaa ja sen tarjoamia mukavuuksia. Ennen oli vaikea päästä Långskäretiin. Parhaiten sinne päästiin veneellä. Sundomista kulki huononpuoleinen tie, mutta se ei johtanut perille asti. Linnunteitse on vähän yli 9 kilometrin matka satamalle Söderfjärdenin risteyksestä – josta näet pyöreän peltoalueen johon 520 miljoonaa vuotta sitten syöksyi meteoriiitti.
Långskäretillä oli silti ympärivuotisia asukkaita. He olivat metsänvartijoita, jotka saattoivat asua täällä perheineen. He olivat Mustasaaren maanviljelyslaitoksen palkkaamia. Laitos omisti ison metsäpalstan saarella. Vieläkin voi nähdä sillä sijainneen komean kartanon jäännökset.

• 

• 

Kauan aikaa Sundomin kalastajilla oli kalastajakylänsä, joka sijaitsi saaressa vähän matkaa Långskäretistä merelle, mutta sieltä oli pitkä matka kuljettaa veneellä kalasaaliit Vaasaan tai Kronvikiin.
Långskäretillä oli myös karja-aittoja, joissa jotkut maalahtelaistalonpojat pitivät lehmänsä kesälaitumilla. Lehmät vietiin keväällä karjapolkua pitkin mantereella kapeikolle, josta ne uivat yli saarelle. Sitten maito tuotiin paluulähetyksessä, soutuveneellä.
Långskäretin lounainen ja eteläinen ranta on Maalahden kunnan puolella. Vielä tänäkin päivänä mielipiteet käyvät ristiin siitä missä alkuperäinen raja Vaasan ja Maalahden välillä kulki. Kerrotaan kaskuja maanmittareista, jotka olivat maanomistajien lahjomia. Nämä maanomistajat tahtoivat siirtää rajapyykit omaksi edukseen.
Eräs tunnettu hahmo Långskäretillä oli ”Langskärs Manda” (1880–1970). Hän oli oikea ruutinainen, jolla oli sekä lehmiä että hevonen. Mandalla ehti olla useita puolisoita elämänsä aikana. Ainut heistä, joka eli Mandaa kauemmin, oli viimeinen mies.
Monta kertomusta on ollut liikkeellä Mandan elämästä ja asumisesta Långskäretillä. Yleisesti tunnettua oli, että jos tarvitsi ”moshaa” (kotipoltettua), niin piti kääntyä Mandan puoleen.

Langskärs Manda ja hänen rantansa, koiransa ja talot. (Kuvaaja: Tuntematon)

Elämä oli kovaa saarella asuville ja siellä oli vaikea harjoittaa metsätaloutta. Siksi lähdettiin liikkeelle metsäautotien ja Penikarvirran ylittävän sillan aikaansaamiseksi. Långskäretin tie yhtyisi Sundomintiehen. 1970-luvun alkupuolella silta rakennettiin, niin ikään Långskäretin metsäautotie. Tietä ei rakennettu nykyiselle kalasatamalle asti, vaan se päättyi laikkaan (liikenneympyrään) muutama sata metriä rannasta. Kalastajien ja monen muunkin painostuksesta saatiin tie jatkettua satamalle asti muutamia vuosia myöhemmin.
Nykyään Vaasan kaupunki vuokraa sataman venepaikkoja. Satamassa on tällä hetkellä saksalainen pariskunta, joka on talvehtinut veneessään oikeastaan koko vuoden. Syyskesällä on tapana järjestää ”Långskäretin tanssit” (Långskärsdansen) siirrettävällä tanssilattialla. Tilaisuus on suosittu veneilijöiden ja mökkiläisten parissa.

Merenkurkun Rastipäivät on myös aikaisemmin järjestetty Långskäretillä. Ensimmäisen kerran vuonna 1974, kun IF Femman toimi järjestäjänä. Silloinen suunnistuskartta oli mittakaavassa 1:20 000 ja pääsarjassa noudatettiin kartanvaihtoa.
Vaasan Suunnistajat järjesti Merenkun Rastipäivät alueella 1991 ja 1992. Nyt kun Vaasan Suunnistajat jälleen kutsuu suunnistajia kilpailemaan, osa Långskäretiä kuuluu Merenkurkun maailmanperintöalueeseen, jossa maannousu on selvimmin havaittavissa koko maailmassa.
Olette sydämellisesti tervetulleita ainutlaatuiseen suunnistuselämykseen!

Osakilpailu 1 & 2: Åminne, Maalahti 20–21.7.2022

Kertoja: Håkan Jäntti
Kääntäjä: Henry Byskata

Jo 1500- ja 1600-luvuilla Maalahden asukkaat valitsivat joen pohjoispuoleisen tien, kun he olivat kuormineen matkalla Åminnen satamaan. Heitä saattoivat ”Åmis-ratsastajat”; pojat, jotka veivät hevoset takaisin kotiin, kun talojen isännät jatkoivat kauppamatkaansa.

Åminnen kylä on jakautunut kahtia joen molemmin puolin. Eteläisellä puolella toimi aikoinaan iso saha. Puutavaraa uitettiin sinne jokea pitkin aina Jurvan Sarvijoelta saakka. Siitä saattoi seurata, että monet suomenkielisten seutujen uittomiehet löysivät tulevan vaimonsa Åminnen kylästä.

Joen pohjoispuolella sijaitsee Åminneborg, kartano 1700-luvulta. ”Borgen” on linnamainen talo, jolla on värikäs historia. Vuosien 1808–1809 sodassa venäläinen kasakkaeskadroona majaili lähettyvillä. Kansakoulu perustettiin taloon 1860-luvulla. Oltuaan melkein kahdensadan vuoden ajan kartano Åminneborgista tuli talonpoikaistila, joka periytyi polvesta polveen. Samalla ”linna” on vuokrattu häihin ja muunlaisiin tilaisuuksiin. Folkhälsan-yhdistys osti  sen vuonna 1939 ja pani muun muassa alulle lastenhoitajakoulutuslinjan. Vuonna 1965 etnologi Ragna Ahlbäck ja kielitieteilijä Olav Ahlbäck ostivat ja muuttivat taloon. Nykyinen omistaja on antiikkikeräilijä Börje Herrgård.

Maalahden limppu on lähtöisin Åminnestä. Anna Malmberg, jonka suvussa oli leipureita, aloitti vuosina 1947–1948 ”sössobröd”:in (makeanhapan leipä) leipomisen ja myymisen. Nimeksi tuli Malax Limpan (Maalahden limppu). Limpusta tuli nopeasti myyntimenestys ja Annan veli William otti vähitellen johdon käsiinsä ja laajensi toimintaa. Williamin kuoleman jälkeen hänen leskensä Mirjam jatkoi toimintaa vielä joitakin vuosia. Vuonna 2001 Malax Limpan myytiin Jorma Latvasalolle, joka muutti leipomon Vaasaan.

Åminnen satama on aina ollut seudulle keskeinen ja tärkeä, ehkä vieläkin tärkeämpi aikaisemmin, kun enimmät kuljetukset kulkivat vesiteitse. Venevajoilla oli käyttöä veneiden ja kalastusvälineitten säilytystä varten.

Nyt on jo kulunut melko monta vuotta siitä, kun viimeksi Åminnessä järjestettiin isommanpuoleinen suunnistuskilpailu. Siihen aikaan käytettiin enimmäkseen peruskarttaa. Vuoden 1959 piirikilpailun kartta löytyi Ann-Maj Carlson-Wikströmin kartta-arkistosta, tulokset Vasabladetista.

Nykyisin Åminnesta on tullut kesäaikainen nähtävyys, jossa toimivat Merenkurkun venemuseo (Kvarkens båtmuseum), vapaa-ajan keskus ja juhlapaikka Åminne folkpark sekä Åminnen lomakylä (Åminne stugby), jossa on myös ravintola. Läheltä löytyvät myös siirtolapuutarha viljelyä varten ja hieno uimaranta hyppytorneineen. Lähettyvillä on myös Maalahden hevosyhdistyksen (Malax Hästförening) ratsastuskenttä sekä ranta-alueen polttoainemyynti ja kioski.

Tervetuloa Åminneen!

Osa tekstistä on Lena Talvitien kirjasta ”Åminne, byn vid vägens ände”.